Itkuisen vauvan kanssa ei kannata jäädä yksin

Kaikki vauvat itkevät, huutavat tai kitisevät, ja itku kuuluu vauvan elämään. Itku on vauvalle elintärkeä keino ilmaista erilaisia tarpeita, tunnetiloja ja kokemuksia sekä olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Vauvat kertovat itkulla mm. kehollisia tuntemuksistaan (nälkä, väsymys, kuumuus, kylmyys, hankaus tai kipu), sosiaalisista tarpeistaan (läheisyyden kaipuu, leikin ja seurustelun toive tai halu rauhoittua ja jättäytyä pois vuorovaikutuksesta, ylikuormitus, pitkästyminen, pelko, oudot ihmiset, tilanteet ja paikat). Itku on myös vauvan keino purkaa kokemaansa stressiä.

Vauvojen itkuherkkyydessä on eroja ja itkuisuuteen vaikuttavat monet eri asiat. Merkittäviä tekijöitä ovat vauvan temperamentti, hänen kykynsä itsesäätelyyn sekä vauvan ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Vanhempien on hyvä tiedostaa, että vaikka vauvaa hoidetaan hyvin, vauvan itkuisuus ei ole merkki vanhempien osaamattomuudesta tai vauvan huonosta hoidosta. Tärkeämpää on, että vanhemmat ovat kiinnostuneita miettimään, miksi vauva itkee ja reagoida tähän. Vauva vaistoaa herkästi, miten vanhempi kokee vauvan; onko hänen olemuksensa mielekäs ja merkityksellinen.

Syntymän jälkeen monet vauvat ovat hyvin rauhallisia tai raukeita ja nukkuvat paljon muutaman ensimmäisen vuorokauden ajan. Koliikkityyppisestä itkusta kärsivät vauvat voivat olla kuitenkin helposti ärtyviä jo heti synnytyksen jälkeen. Kaikkien vauvojen itkuherkkyys lisääntyy toisesta elinviikosta alkaen toisen elinkuukauden loppuun asti. Puhutaan kehitykseen kuuluvasta itkuisuudesta. Tällöin vauvat itkevät tavallisesti kahdesta neljään tuntiin vuorokaudessa. Kehitykseen kuuluva itku on normaalia ja se ei esim. vaikuta lapsen kasvuun, vaan paino lisääntyy normaalisti. Usein vanhemmat ajattelevat, että D-vitamiinitipat aiheuttavat itkuisuutta. Tippojen aloittamisikä kuitenkin sattuu olemaan vain sama kuin tyypillinen itkuisuuden lisääntymisikä.

Koliikki-itkuksi kutsutaan kohtausmaista, läpitunkevaa kipuitkua, jolle ei löydy syytä ja joka jatkuu rauhoitteluyrityksistä huolimatta. Ennen kuin itkua voidaan kutsua koliikiksi, on syytä lääkärin tutkia vauvaa, sillä itkun takaa voikin löytyä vaikkapa korvatulehdus tai lehmän­maitoallergia. Muutoinkin, jos vanhemmat ovat huolestuneet vauvan itkuisuudesta, on lääkärin vastaanotto paikallaan.

Lääkäri tutkii itkuisen vauvan pääosin kuunnellen, katsellen ja haastatellen vanhempia. Verikokeet tai muut kajoavat tutkimukset ovat harvoin tarpeen, jos oireena on ainoastaan itkuisuus. Tärkeintä on selvittää, miten vauvan paino ja pituus on kehittynyt. Miten vauva pissaa ja kakkaa, syökö hän riittävästi. Kärsiikö vauva mahdollisesti poikkeavasta hengästymisestä, hengityskatkoksista tai sinerryksestä. Haluaako hän virkeänä kontaktiin.  Jos nämä asiat ovat kunnossa, yleensä kyse ei ole mistään vakavammasta. Tutkiessa lääkäri pyrkii pois sulkemaan seuraavia ongelmia: riittämätön tai liiallinen ruokamäärä, korvatulehdus, virtsatieinfektio, flunssa, muut tulehdukset, refluksi eli maidon takaisin virtaus ruokatorveen, lehmänmaito- tai muu ruoka-aineallergia, iho-sairaudet, sydämen ja keuhkojen toiminta ongelmat, tukielimistön ongelmat ja hermoston kehityksen ongelmat.

Tärkeintä vauvaa hoidettavien vanhempien on hoksata, että mikäli taustalla olisi jokin sairaus itkuisuuden taustalla, liittyy siihen myös muita oireita (esim. lehmänmaitoallergia aiheuttaa yleensä vaikeaa ihottumaa, refluksioireinen vauva pulauttelee runsaasti ja painon kehitys on hidasta).

Tieteellisen määritelmän mukaan koliikiksi kutsutaan, kun edellä mainitut syyt ovat suljettu pois ja itkua esiintyy vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolme tuntia kerrallaan, vähintään kolmen viikon ajan. Suomessa koliikkia esiintyy noin joka kymmenennellä vauvalla. Koliikkia on yhtä paljon tyttö- ja poikavauvoilla. Koliikki-itkua itkeviä vauvoja syntyy sekä ensisynnyttäjille että uudelleensynnyttäville. Koliikkia esiintyy yhtä paljon rintaruokituilla ja korvikemaitoa saavilla vauvoilla. Äidin ikä ei myöskään ole yhteydessä koliikin esiintyvyyteen. Koliikista puhutaan kansanomaisesti vauvan vatsavaivoina, mutta koliikki-itku ei tavallisesti johdu ilmavaivoista. Koliikkivauvalla saattaa kuitenkin olla myös ilmavaivoja. Vauva saattaa erityisesti itkiessään ja joskus imiessään niellä ilmaa. Pienen vauvan kapeissa suolissa ylimääräinen ilma voi aiheuttaa ikävää venytyskipua. Joskus vanhemmat kertovat, että vauvan itku loppuu, kun vauva saa paukuteltua. Silloin ei kuitenkaan ole kysymys koliikista.

Koliikkiin ei ole yleispätevää hoitoa. Tehokasta ja turvallista lääkehoitoa koliikkiin ei tunneta. Dimetikoni (kauppanimi Cuplaton) on suolesta imeytymätön ja siten turvallinen lääkeaine ilmavaivoihin. Sitä voi kokeilla, vaikka tehoa ei ole todistettu. Alustavaa tietoa on siitä, että probioottien (suolen toimintaa edistävien bakteerien, lähinnä maitohappobakteerien) antaminen vähentäisi suolistokipua. Erityisesti Lactobacillus Reuteri-maitohappobakteeri on tutkimusten mukaan vähentänyt koliikki-itkuisuudesta kärsivien rintaruokittujen vauvojen itkuisuutta 40-70 min/vrk. Tämä on pitkä aika vauvaa hoidettaville vanhemmille!

On ymmärrettävää ja normaalia, että vanhempi väsyy vauvan itkuun ja mahdollisiin katkonaisiin uniin. Väsymys ja uupumus tuovat mukanaan voimakkaita tunteita, kuten ahdistusta, voimattomuutta, kiukkua ja vihaa. Vauvaa rauhoitellessa kaikki muut keinot ovat sallittuja, mutta vauvaa ei saa koskaan ravistella. Vauvan ravistelu on hengenvaarallista, koska vauvan pää on iso ja painava verrattuna muuhun vartaloon. Niskalihaksetkin ovat vielä heikot. Jos vauvaa ravistelee, pää liikkuu edestakaisin suurella voimalla. Pään pienet verisuonet saattavat revetä ja vauva saattaa saada verenvuotoja aivoihin ja silmiin. Pitkäaikaisseuraukset – oppimisvaikeudet, näkövammat, epileptiset kohtaukset – voivat olla vakavia ja pysyviä. Vauva saattaa jopa kuolla.

Itkuisen vauvan kanssa ei siis kannata jäädä yksin! Kannattaa aktiivisesti ja rohkeasti hakea apua ja kysyä ammattilaisten mielipidettä. Jo se auttaa hetken eteenpäin taas vauva-arjessa.

Terveisin,

lastentauteihin erikoistuva lääkäri

Katariina Mäkipere

lähteet:

Laru S, Riihonen R, Ukkonen J. 2014. Itkuinen vauva ja koliikki. Väestöliitto

Hermanson E. 2012. Itkuinen vauva. Terveyskirjasto, Duodecim

Porthan e, Isolauri E, Pärtty A. 2017. Imeväisen koliikki, suolistomikrobisto ja probiootit, Suomen Lääkärilehti.